Buick -61

Tästä lähtee!

Viiiihdion sain ensimmäisen auton penkin työn alle!! I-L-O-I-N-E-N!! Etupenkki on vuoden -61 Buickista, mallia en osaa sanoa, sitä ei ollut kerrottu. Mut ei haittaa, penkki kun penkki!^^
No ei muuta kun purkamaan! Koukkuja oli sit niin maan älyttömästi!! Tietysti pitäähän päällisen, pehmusteen ja muiden juttujen pysyä paikoillaan. No muutaman koukkukasan jälkeen pääsin irroittamaan pehmusteita ja tarkastelemaan pehmusteita ja pohjaa.

Ensin paneuduin pohjaan: eli pariin rikkinäiseen jouseen ja rikkinäiseen kehälankaan. Minua ohjeistettiin käyttämään uusia jousia, sopiviin mittoihin katkottuna vahvistamaan rikkinäisiä. Hitsaus olisi ollut myös yksi vaihtoehto, mutta siihen ei ruvettu. Mahdollisesti siksi, että minä en osaa  hitsata. Well in any case, sain jouset korjattua

Korjattu jousi

kanttilankaklemmareiden avulla. Poikki mennyttä kehälankaa varten jouduin operoimaan kuparoidusta rautalangasta sopivan kokoisen palan. Taivuttelin parhaani mukaan sen oikean muotoiseksi(siis eihän se kehälanka voinut olla poikki suorasta kohdasta vaan keskeltä mutkka…) ja kiinnitin sen samoilla klemmareilla.

Korjattu kehälanka

Kun ’metallityöt’ oli saatu tehtyä siirryin tarkastelemaan pehmusteita. Istuimen yksi sauma oli pahasti ratkennut ja jättänyt vaahtomuovin näkösälle ja näin itse muovi oli vuosien saatossa kulunut. Leikkasin HR-30:stä sopivan mittaisen palan, liimasin sen kiinni ja sen jälkeen aloin vaahtomuovisahan kanssa muovaamaan sitä oikean muotoiseksi. Lievästi käsi tärisi, koska pelkäsin silpovani alkuperäistä pehmustusta, mutta hyvin siitä selvittiin.

Pehmeä!

 Ennen kuin pääsin kiinnittämään pehmustetta, laitettiin pohjalle saman tuntuinen kangas, kuin ajonneuvojen matot. Sen jälkeen oli vihreä valo alkaa koukuttamaan pehmustetta kiinni. Päätimme vielä lisätä hieman pehmeyttä istuimeen ja lisäsimme päälle harmaavanua ja 100 grammaista vanua.


Nyt kun pehmustusasiat olivat ok, oli aika alkaa kaavoittamaan. Helpommin sanottu kun tehty: palat oli suht helppo ratkoa irti toisistaan, mutta kun aloitin pahvikaavojen piirtämisen, helppous loppui siihen. Vuosien varrella oli nahka venynyt ja piti olla tosi tarkkana, että muoto saataisiin oikeaksi eri paloissa. Piti pohtia oli kaavoitettava pala alkujaan suorakaiteen muotoinen vai ei, oliko jossain

Paloteltu kaavoitukseen

palassa noin raju kaari vai ei? Siinä meni oma aikansa… Mutta kun vihdoin ja viimein sain kaikki palat kaavoitettua, ope kehotti minua tekemään koeversion. Ihan vain tarkastukseksi, että kaavoitus oli onnistunut. Leikkasin osat keinonahasta, ompelin ne yhteen ja sovitin ne istuimen päälle ja kas kummaa, sehän istui!! Vähänkö olin onnellinen!! Onnistumisen myötä aloin leikkaamaan varsinaisesta nahasta paloja.

Koe versio

Leikkaamisen jälkeen aloitin ompelun. En ommellut koe versioon terejä ollenkaan, joten itse oikean nahan kanssa meinasi iskeä paniikki. Mutta kuin ihmeen kaupalla sain ommeltua koko istuimen ilman purkamista! Saatoin taas olla ylpeä itsestäni. Ja täytyy myöntää, että jännitys oli kyllä ommellessa huipussaan!

Varsinainen uusi istuin

 Päätin jättää koukuttamisen myöhemmäksi ja hyökkäsin selän kimppuun. Sama hommat: pehmusteiden irroitus, parin jousen korjaus ja pehmusteiden takaisin kiinnitys. Selkääkin laitettiin  

Selkänoja odottaa kaavoittamoista

harmaavanua, muttei ’normivanua’. Päälle liinaussukka. Ja sitten oli aika taas alkaa kaavoittamaan. Ensin taas ratkoin palat erilleen, niittasin pahviin ja piirsin. Taas oli oltava tarkkana oikeiden muotojen suhteen. Tein myös selästä koe version ja näytti istuvan. Varsinaisen nahan leikkuu ja ei muuta kun ompelu hommiin. Ensimmäistä kertaa minua kehotettiin ompelemaan tere ja ostat, joiden väliin tere tuli, yhteen samaan aikaan!! Siinähän sitä sitten oltiin: aloitin ompelemaan, sentti kerrallaan. Pitkän tuntuisen ajanjälkeen sain kuin sainkin sauma ommeltu ja se onnistui omasta mielestäni täydellisesti. Seuraava oli vuorossa toinen reuna… Samalla paniikilla ja tarkkuudella ompelin ja se onnistui sekin sauma!!! Ureshina!!   Ensimmäistä kertaa kokeilin ommella sillä tyylillä ja kannatti!! Aikaa säästyi ja sain itsevarmuutta taas tekemiseeni. Mutta asiat olisivat voineet mennä pahasti pieleenkin. Onneksi eivät menneet.

Selkä kasaan ommeltuna.

Apuväline ;)

Ompeluiden jälkeen olikin vuorossa valmiiden päällisten koukuttaminen. Kokonaisuuteen kuului myös napit. Se tuotti hiukan hankaluuksia: nappiaihioiden terävät reunat tuppasivat leikkaamaan keinonahan, jolloin nahka ei pysynyt kiinni aihioissa. Onneksi opettajalla oli ässä hihassa: saman koikoiset palat lakanakangasta väliin ja hitsi ku alkoi toimimaan! Hyvä

kikka muistaa tulevaa uraa varten.

 Sain napit tehtyä ja pääsin itse koukutukseen. Helpommin sanottu kun tehty.
 Voimaa sai käyttää, että sain istuimen päällisten ympärillä kulkevan rautalangan koukutettua istuimen pohjapuolelle. Onneksi taas opettajalla oli kikka, jonka avulla homma helpottui. Päällinen löysi paikkansa ja istui täydellisesti.

Valmis istuin.

Apuvälineitä ;)

Seuraavana olisi vuorossa selän koukuttaminen. Helpommin sanottu kuin tehty. Selän päällisten ompelun jälkeen isku pieni tekninen ongelma: etupuolen koukuttaminen selkään meinasi olla hankalaa palojen motojen takia. Eli kun taka selkä ommeltiin kiinni etuselkään, työtilaa ei ollut kummoisesti alkaa kiinnitämään heftaustankoja, mutta jollain ilveellä sain se kiinnitettyä, ilman keinonahan repeytymistä. Päällisen kohdistaminen meinasi olla hankalaa, koska omistan vain yhden parin käsiä...olisi tarttenut toiset. Onneksi ihanat luokkakaverit auttoivat. Samoin opettajalla oli hauskoja apukikkoja. Epämääräisen ajan ja kovan tuhinan jälkeen oli selän päällinen viimein päällä. Kuitenkaan ilman kommervenkkejä en selvinnyt: päällinen piti kerran ottaa irti, jotta sain napit kiinnitettyä...
Kommellusten kautta kuitenkin voittoon, vaikken sitä edes itse meinannut uskoa. Penkki oli valmis ja omasta mielestä tuli hyvää jälkeä.

Valmis!